torstai 19. marraskuuta 2015

Agatha Christie: Syyttävä sormi


Agatha Christie
Syyttävä sormi (The Moving Finger, 1942)
Suom. Eeva Siikarla
WSOY 2010
248 s.

Jerry Burton muuttaa sisarensa kanssa maalle kuntoutumaan onnettomuutensa jälkeen. Lymstockin luulisi olevan hiljainen pieni tuppukylä ja täydellinen paikka tähän tarkoitukseen, mutta pian muuton jälkeen käy ilmi, että kylää riivaa nimettömät herjauskirjeet, joissa ei tunnu olevan mitään perää. Parin ruumiin ja monen kirjeen jälkeen paikalle ilmaantuu neiti Marple, jolla on tietenkin selitys kaikkeen.

Yksi viikonloppujen kohokohdista on jo hetken ollut Yleltä tulleet Hercule Poirot -jaksot, joita olemme seuranneet mielenkiinnolla. Christien kirjoista olen lukenut aiemmin vain sen tunnetuimman, Eikä yksikään pelastunut, joka taidettiin lukea yläasteen äidinkielen tunnilla. Nyt iski himo murhamysteereihin ja lähdin tutkimaan kirjaston dekkarihyllyä. Christien suosiosta tänäkin päivänä kertoo aika hyvin se, miten suurin osa kirjoista löytyi palautuskärryistä, eikä itse hyllystä.

Syyttävä sormi oli viihdyttävä ja nopealukuinen. Ei mikään mullistavan hyvä, mutta ihana välipala. Olin yllättynyt siitä miten pieni osa neiti Marplella oli kirjassa. Syyttävä sormi jätti myös kytemään pienen dekkarihimon, vaikka normaalisti niitä ei löydy kirjapinostani. Nyt seuraava kirja odottaa jo yöpöydällä ja ensi kerralla murhaa selvittää Hercule Poirot. Tällä hetkellä tutustun kuitenkin Enni Mustoseen.

★ ★ ★

5 kommenttia:

  1. Enpä ole muuten lukenut muita Christien kirjoja kuin tuon Eikä yksikään pelastunut, pitäisi kyllä! Ne tuntuvat olevan sellaisia mukavan leppoisia dekkareita, ei liian hurjia. Ootko muuten lukenut Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjoja? Että jos oikein innostut dekkareista ja jos tykkäät vähän leppoisammasta menosta ja jos Christie alkaa kyllästyttää, niin nuokin on tosi kivoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on saattanut olla joku niistä joskus lainassa, ihan vaan siksi kun kansi näytti kivalta, ja sitten se jäi lukematta :D Pitää muistaa tuo! Nyt innostuin kamalasti tuosta Enni Mustosesta, kun ensiksi mun piti lukea jotain 60-luvun Saksasta, mutta lukeakseni sellaisia kirjoja, niin mun pitää ensin lukea parista kirjasarjasta ekat kirjat ja ääää!

      Poista
    2. Kannet niissä on kyllä herkullisen värisiä! Tuli kans mieleen Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarja (eka osa Piiraan maku makea), kun aloittelen just toista osaa. Niissä on sellaista christiemäistä tunnelmaa.

      Oo, Enni Mustonen! Mäkin haluan lukea Mustosta. Haluisin aloittaa sen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan, mutta se eka osa, Paimentyttö, ei ole koskaan kirjastossa paikalla. Onneksi ensi vuoden alusta meidän kirjastossa varausten teko muuttuu maksuttomaksi, sitten varaan sen heti :D

      Poista
  2. Miekään en oo lukenu Christieltä muuta ko Kymmenen pientä neekeripoikaa (anteeksi, korrektimpi nimitys ei jotenki tunnu oikealta..). Aikomus on ollu tutustua muihinki, mutta en oo niin iso dekkarien ystävä et oisin saanu aikaseksi. Ehkä joskus :'D

    Onko noissa muuten mitään aikajärjestystä vai voiko alottaa mistä kirjasta vaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta haastavinta (ainakin Christien dekkareissa) on se miten paljon niitä hahmoja on! Tekisi mieli tehdä kirjan alulla muistiinpanoja, kun ei meinaa millään muistaa kaikkia hahmoja. Muuten en näe mitään syytä, miksen voisi lukea jatkossa enemmänkin dekkareita :)

      Ainakin tämä kirja oli sellainen, ettei haitannut vaikkei muuta kokemusta neiti Marplesta ollut. Marplen osuus oli niin kamalan pieni, että jos mulla meni joku juttu ohi, niin ei se kyllä yhtään haitannut.

      Poista