torstai 1. helmikuuta 2018

Tammikuun luetut


Näin hyvää kirjavuoden alkua sitä aina toivoisi omalle kohdalleen, mutta harvemmin niitä ainakaan itselleni osuu. Ehdin lukea tammikuun aikana viisi kirjaa, joista tosin yksi oli venynyt vähän pidemmän ajan projektiksi, mutta tammikuun lukumotivaatio saatteli tämänkin ikuisuusprojektin loppuun. Viidestä kirjasta huimat kolme saivat viisi tähteä, yksi neljä ja yksi "vain" kolme tähteä.

Vuoden ensimmäisestä lukukokemuksesta kirjoittelinkin jo aiemmin ja A Night Divided oli niin mukaansatempaava, että olen vieläkin vähän innoissani! Ikuisuusprojektiksi muuttunut kirja oli Harry Potter ja viisasten kiven upea kuvitettu laitos, joka ilmestyi jo pari vuotta sitten, mutta olen lukenut sitä luku kerrallaan silloin tällöin nautiskellen kauniista piirroksista.

Joulukuulta kertynyt hyvä palkka ja jatkoa saanut työsuhde houkuttelivat kokeilemaan kuukausimaksullista kirjasovellusta ja päädyin testaamaan sekä Bookbeatin että Storytelin valikoimat ja ilmaiset pari viikkoa. Nopeasti voittajaksi selvisi Storytel, sillä kävin läpi Goodreadsin to read -listan ja löysin 15 kirjaa 41 kirjan listaltani! Erittäin moni kirjoista oli vieläpä sellaisia, joihin olisin varmasti joutunut tekemään hankintapyynnön kirjastolle, jos olisin mielinyt ne sitä kautta lukea.

Tammikuussa luin siis myös yhden e-kirjan ja kuuntelin yhden äänikirjan. E-kirjana luin Amanda Lovelacen runoteoksen The Princess Saves Herself in this One, joka oli tammikuun kirjoista kaikkein heikoin. Kirjan alun omistuskirjoitus ("for the boy who lived. thank you for inspiring me to be the girl who survived. you may have a lightning bolt to show for it, but my body is a lightning storm.") pökerrytti upeudellaan, mutta sama fiilis ei kantanut läpi kirjan, vaikka ihan hyvä olikin. Äänikirjana kuuntelin ihanan lyhyen lastenkirjan Here We Are: Notes for Living on Planet Earth (Oliver Jeffers), jonka äänimaailma oli niin kaunis ja toimi rauhoittavana iltasatuna ihan aikuisellekin ihmiselle. Nyt olisikin hienoa päästä näkemään myös kirjan kuvitukset!

Kahden naisen lukupiirin tammikuun kirja oli Lauran valitsema Ilopangon vankilan naiset (Maija Salmi, Meeri Koutaniemi). Lukupiirimme ensimmäinen tietokirja oli yllättävän hyvä valinta, joka avasi silmiä ongelmille, joista en edes tiennyt. Kirja oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan ja oikeastaan ainoa oikea valituksen aihe meni surkealle kuvatekstien fontille!

Entä mitä helmikuulle on tiedossa? Luin tänä aamuna viimeiset 30 sivua Neljäntienristeyksestä, joka oli juuri niin täydellinen, kuin mitä kirjan alku lupaili. Ja tänään kirjastosta noudettu The Accident Season (Moïra Fowley-Doyle), johon tein hankintapyynnön muutama kuukausi sitten. Luvassa on myös Kahden naisen lukupiirin toistaiseksi pisin valloitus (yli 400 sivua!) vuoden lyhyimpänä kuukautena. Miten mahtaa käydä?

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Vuoden lopun ja alun lempparikirjat


Päätin vuoden 2017 kirjavuoden John Greenin Turtles All the Way Downilla ja aloitin vuoden 2018 kirjavuoden Jennifer A. Nielsenin A Night Dividedilla. Erittäin hyviä kirjoja kumpainenkin, jonka johdosta lukuinto on taas nousussa ja usko hyvään kirjavuoteen on kova!

Turtles All the Way Downin ostin eräänä syksyisenä päivänä, jolloin suuntasin kirjakauppaan tehdäkseni jonkin heräteostoksen. En tiennyt mitä halusin, mutta tiesin haluavani törsätä johonkin kirjaan. Yllätys oli suuri, kun hyllystä löytyikin vain muutamaa viikkoa aiemmin julkaistu Green. Odotukset eivät olleet korkealla, koska olin ehtinyt lukea ihanan The Fault in Our Starsin jälkeen Greenin vanhempia kirjoja, jotka eivät sykähdyttäneet yhtä paljon. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä tykästyin kirjan tarinaan. Kirjan hahmot eivät muodostuneet yhtä tärkeiksi kuin Hazel ja Gus, mutta kadonneen miljonäärin mysteeri ja Azan kamppailu sairautensa kanssa piti huolen siitä että viihdyin.

Joulukuussa koin todellisen yllätyksen, kun kirjastosta tuli varauksen saapumisilmoitus sähköpostiini. Odotin saapuvaksi Maiju Voutilaisen runokirjaa Itke minulle taivas, mutta yllätys olikin suuri, kun noudettavissa oli A Night Divided, johon olin tehnyt hankintapyynnön toukokuussa 2016. Olin jo aikoja sitten luopunut toivosta ja unohtanut, että mistä kirja edes kertoo. Nopeasti kuitenkin muistin, että kyseessä oli Vakoojien silta -elokuvan jälkimainingeissa tehty hankintapyyntö, kun kiinnostuin Berliinin muurista, enkä löytänyt kirjaston valikoimista mitään mielenkiintoista kaunokirjallisuutta aiheeseen liittyen. Tämän kirjan ahmaisinkin heti vuoden alussa ihan muutamissa päivissä. Kirjan loppu kävi niin jännittäväksi, että kun piti lähteä kauppaan, niin pukemisesta ei meinannut tulla mitään, kun piti lukea samalla ja viimeiset sivut luinkin sitten hämärässä autossa matkalla kauppaan. Tällaista lukemiskoukkua ei olekaan käynyt pitkään aikaan!

Kun peräjälkeen sattuu useampi viiden tähden kirja, alkaa väistämättä miettimään, että mitä nyt. Millä kirjalla saan jatkettua tätä maagista hyvien kirjojen putkea!? Eilen ehdin aloittaa Tommi Kinnusen Neljäntienristeystä ja hyvältä vaikuttaa!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Lokakuun superlukumaraton



Olen kokeillut lukumaratonia toistaiseksi vain kerran ja sekin oli ihan omana ajankohtanani, koska yleensä kolmivuorotyön tähdet ovat aina siinä asennossa, etten pääse osallistumaan muiden järjestämiin maratoneihin. No mutta nyt! Tällä kertaa Hogwarts Library -blogin emännöimä superlukumaraton on sunnuntaina 23.10. Lukemisen voi kuitenkin aloittaa jo lauantain puolella, kunhan osa lukemisesta tapahtuu juuri maratonpäivänä.

Aloitin lukemisen tuossa yhdeksältä illalla ja huomenna sitten jatkuu paremmalla energialla! Millään tavalla en ole varautunut, kun havahduin tähän niin myöhään, mutta eiköhän tuolta omasta hyllystä löydy jotain kivaa. Kirjastostakin on pari lyhyempää kirjaa lainassa, joten josko niitä sitten yrittäisi lukea. Itselläni ei ole mitään huimia lukutavoitteita, kunhan halusin lähteä mukaan tunnelmoimaan syksyä ja kirjoja ja vapaapäivää ♥

Lauantai-iltana: 
Enni Mustonen: Emännöitsijä 2. luku. Pidin aika pitkää taukoa Mustosen kirjojen parissa ja nyt on ollut kiva palata näiden pariin. Juuri sopivaa höttöä!

0.16:
Rupi Kaur: Maitoa ja hunajaa. Luin aiemmin aloittamani runokirjan loppuun. Oli melkoinen pettymys!

10.47:
 Ulrika Nielsen: Perikato. Maraton koostuukin näemmä runokirjoista, joista en pidä. Pitänee kaivaa omasta hyllystä Arto Lappia, jotta pääsen näistä traumoista yli. 

13.42:
Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu. Siitä on varmasti reilusti yli kymmenen vuotta, kun olen viimeksi lukenut tämän. Tämä on kirppislöytö muistaakseni alkukesältä ja odotti minua jo  edellisen maratonin tbr-pinossa, mutta päätyi luettavaksi vasta nyt. Peppi on ihana!

21.13:
Pepin jälkeen aloitin Tove Janssonin Viestiä, mutta siihen en jaksanut keskittyä kovinkaan pitkää aikaa. Luin yhden luvun lisää Enni Mustosta, jonka jälkeen paransin runotraumat Arto Lapin Oravan portailla ja päätin maratonin lukemalla yhden luvun Koko Hubaran Ruskeita tyttöjä.

Kuten arvasin, maraton koostui kirjoista, joissa pystyy etenemään nopeasti. Siksi sivumäärä nousi niin suureksi, mutta jos olisi mahdollista laskea sanamäärä, niin se olisi naurettavan pieni. Sain kuitenkin lisättyä neljä kirjaa tänä vuonna luettujen kirjojen listalle ja se on ihan hyvin yhdelle vuorokaudelle!

Luettuja sivuja yhteensä 646.

maanantai 14. elokuuta 2017

Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset



Sylvain Neuvel
Uinuvat jättiläiset : Themis-kansioiden ensimmäinen kirja
Suom. Juha Ahokas
Like 2017
351 s

Eri puolille maailmaa on haudattu jättimäisiä metallinkappaleita, jotka hohtavat outoa sinivihreää valoa. Kappaleet ovat ruumiinosia, mutta mikä on niistä muodostuvan jättiläisen käyttötarkoitus ja miten kappaleet päätyivät maan alle?

Minut houkutteli tämän kirjan pariin aivan upea kansikuvitus. Viimeisen vuoden aikana olen ajautunut kirjakaupoissa lähinnä askartelutuotteiden pariin, mutta sen kerran kun päädyn kirjapuolelle, niin törmään tähän kauneuteen. Pienen pohdinnan jälkeen ("scifiä, iik, mahdanko tykätä!?") valitsin tämän Kahden naisen lukupiirin ensimmäiseksi luettavaksi kirjaksi.

Omalla kohdallani kirjassa aiheutti eniten hankausta kerrontatapa. Kirja on toteutettu pääosin haastatteluina, joissa tuntemattomaksi jäävä henkilö haastattelee eri hahmoja, jotka ovat osa jättiläisen parissa työskentelevää ryhmää. Haastattelutyyli tuo tietysti väljyyttä, joka nopeuttaa lukemista, mutta joissain tapauksissa se tuntui hieman epäuskottavalta. Jotenkin siltä, että siihen yhteen kerrontatapaan oltiin jääty jumiin. Kerronnassa hienoa oli se miten useasti luku päättyi pieneen cliffhangeriin ja lukemista oli ihan pakko jatkaa. Ihanan koukuttavaa!

En ole hirveästi lukenut scifiä aiemmin, joten jotkin tapahtumat tuntuivat jollain tapaa vähän övereiltä. Ehkä tuollaiset tapahtumat ovat ihan arkipäivää tämän genren kirjallisuudessa. Oli ainakin erilainen lukukokemus ja erilaiset juonenkäänteet tekivät kirjasta paljon viihdyttävämmän. Kirjasta onkin tekeillä elokuva, enkä yhtään ihmettele!

Sovittiin Lauran kanssa, että Kahden naisen lukupiiri jatkaa vielä tarinan parissa. Toinen osa sarjaan on jo ilmestynyt englanniksi ja odottelen sitä nyt saapuvaksi kirjastoon. Hankintapyyntö on jo tehty ja käsitelty, mutta toistaiseksi kirja ei ole vielä lainattavissa ja olen toisena varausjonossa.

★ ★ ★ 

perjantai 4. elokuuta 2017

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista



Malin Persson Giolito
Suurin kaikista (Störst av allt)
Suom. Tarja Lipponen
Johnny Kniga 2017
414 s.

Ruotsin dekkariakatemian parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi vuonna 2016 valitsema Suurin kaikista kertoo Majasta, jota syytetään koulusurmasta. Kirja eroaa aiemmista lukemistani koulusurmakirjoista siinä, että nyt keskitytään surmien jälkeiseen oikeudenkäyntiin sekä siihen mikä johti tähän tragediaan.

Välillä unohdin lukevani kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin. Kirjan päähenkilöt ovat niin rikkaita ja bileet niin övereitä, että automaattisesti ajauduin kauas Yhdysvaltoihin. Se tuntui myös jotenkin turvallisemmalta ajatukselta. Vaikka kirja onkin fiktiota, niin joka kerran kun muistin että Ruotsissahan tässä ollaan, niin tuli aavistuksen turvattomampi olo. Hölmöä.

En muista lukeneeni erityisen paljon oikeussalidraamoja, joten siinä mielessä tämä tuntui mielenkiintoiselta vaihtelulta. Takakansi lupaili psykologista trilleriä ja sen suhteen vähän petyin. Odotin kirjalta enemmän jännitystä ja sellaista piinaavaa odotusta, että miten tässä nyt käy. Kyllähän kiinnostus pysyi yllä, kun halusi tietää miten syytetylle käy, mutta en kokenut mitään erityistä jännitystä ja jäin kaipaamaan jonkinlaista isompaa odottamatonta käännettä tai yllätystä. Päädyin vertaamaan tätä Jodi Picoultin Koruttomaan totuuteen, jossa on myös oikeudenkäynti, mutta joka oli paljon jännittävämpää luettavaa.

Lopuksi vielä suuri kiitos kirjastolle, sillä tämä kirjojen varailu onkin ihan mielettömän hienoa puuhaa, kun varausmaksuja ei enää ole! :) Mitähän uutuuksia sitä sitten lukisi!

★ ★ ★