maanantai 14. elokuuta 2017

Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset



Sylvain Neuvel
Uinuvat jättiläiset : Themis-kansioiden ensimmäinen kirja
Suom. Juha Ahokas
Like 2017
351 s

Eri puolille maailmaa on haudattu jättimäisiä metallinkappaleita, jotka hohtavat outoa sinivihreää valoa. Kappaleet ovat ruumiinosia, mutta mikä on niistä muodostuvan jättiläisen käyttötarkoitus ja miten kappaleet päätyivät maan alle?

Minut houkutteli tämän kirjan pariin aivan upea kansikuvitus. Viimeisen vuoden aikana olen ajautunut kirjakaupoissa lähinnä askartelutuotteiden pariin, mutta sen kerran kun päädyn kirjapuolelle, niin törmään tähän kauneuteen. Pienen pohdinnan jälkeen ("scifiä, iik, mahdanko tykätä!?") valitsin tämän Kahden naisen lukupiirin ensimmäiseksi luettavaksi kirjaksi.

Omalla kohdallani kirjassa aiheutti eniten hankausta kerrontatapa. Kirja on toteutettu pääosin haastatteluina, joissa tuntemattomaksi jäävä henkilö haastattelee eri hahmoja, jotka ovat osa jättiläisen parissa työskentelevää ryhmää. Haastattelutyyli tuo tietysti väljyyttä, joka nopeuttaa lukemista, mutta joissain tapauksissa se tuntui hieman epäuskottavalta. Jotenkin siltä, että siihen yhteen kerrontatapaan oltiin jääty jumiin. Kerronnassa hienoa oli se miten useasti luku päättyi pieneen cliffhangeriin ja lukemista oli ihan pakko jatkaa. Ihanan koukuttavaa!

En ole hirveästi lukenut scifiä aiemmin, joten jotkin tapahtumat tuntuivat jollain tapaa vähän övereiltä. Ehkä tuollaiset tapahtumat ovat ihan arkipäivää tämän genren kirjallisuudessa. Oli ainakin erilainen lukukokemus ja erilaiset juonenkäänteet tekivät kirjasta paljon viihdyttävämmän. Kirjasta onkin tekeillä elokuva, enkä yhtään ihmettele!

Sovittiin Lauran kanssa, että Kahden naisen lukupiiri jatkaa vielä tarinan parissa. Toinen osa sarjaan on jo ilmestynyt englanniksi ja odottelen sitä nyt saapuvaksi kirjastoon. Hankintapyyntö on jo tehty ja käsitelty, mutta toistaiseksi kirja ei ole vielä lainattavissa ja olen toisena varausjonossa.

★ ★ ★ 

perjantai 4. elokuuta 2017

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista



Malin Persson Giolito
Suurin kaikista (Störst av allt)
Suom. Tarja Lipponen
Johnny Kniga 2017
414 s.

Ruotsin dekkariakatemian parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi vuonna 2016 valitsema Suurin kaikista kertoo Majasta, jota syytetään koulusurmasta. Kirja eroaa aiemmista lukemistani koulusurmakirjoista siinä, että nyt keskitytään surmien jälkeiseen oikeudenkäyntiin sekä siihen mikä johti tähän tragediaan.

Välillä unohdin lukevani kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin. Kirjan päähenkilöt ovat niin rikkaita ja bileet niin övereitä, että automaattisesti ajauduin kauas Yhdysvaltoihin. Se tuntui myös jotenkin turvallisemmalta ajatukselta. Vaikka kirja onkin fiktiota, niin joka kerran kun muistin että Ruotsissahan tässä ollaan, niin tuli aavistuksen turvattomampi olo. Hölmöä.

En muista lukeneeni erityisen paljon oikeussalidraamoja, joten siinä mielessä tämä tuntui mielenkiintoiselta vaihtelulta. Takakansi lupaili psykologista trilleriä ja sen suhteen vähän petyin. Odotin kirjalta enemmän jännitystä ja sellaista piinaavaa odotusta, että miten tässä nyt käy. Kyllähän kiinnostus pysyi yllä, kun halusi tietää miten syytetylle käy, mutta en kokenut mitään erityistä jännitystä ja jäin kaipaamaan jonkinlaista isompaa odottamatonta käännettä tai yllätystä. Päädyin vertaamaan tätä Jodi Picoultin Koruttomaan totuuteen, jossa on myös oikeudenkäynti, mutta joka oli paljon jännittävämpää luettavaa.

Lopuksi vielä suuri kiitos kirjastolle, sillä tämä kirjojen varailu onkin ihan mielettömän hienoa puuhaa, kun varausmaksuja ei enää ole! :) Mitähän uutuuksia sitä sitten lukisi!

★ ★ ★ 

torstai 3. elokuuta 2017

Ja elokuu


Sitä kuvittelee tekevänsä reteästi paluun blogiin yli kahdeksan kuukauden hiljaisuuden jälkeen, mutta vastassa odottaakin hävityksen kauhistus. Olen luottanut Photobucketin palveluihin jo yli kymmenen vuoden ajan ja nyt se sitten petti minut. Photobucket ei enää tarjoa ilmaisversiossaan kuvien linkittämistä muille sivustoille, joten koko blogini oli yhtä erroria, koska olen luottanut kaikessa kyseiseen sivustoon. Saatoin päästää pari(kymmentä) rumaa sanaa, mutta nyt blogille on annettu välttämättömin ensiapu niin, että ainakin ulkoasu ja muutaman uusimman (heh) postauksen kuvat toimivat.

No mistä mä olin tulossa kirjoittamaan? Lähinnä tulin päivittelemään surkeaa lukumotivaatiotani nykyään. Älypuhelimet ovat hieno keksintö, mutta ovat pilanneet keskittymiskykyni melkein täysin. Vaikka kuinka haaveilisin jatkuvasti ja joka paikassa lukemisesta, niin faktahan on se, että päädyn vain räpläämään puhelintani. Jos satun olemaan jumissa Cooking Fever -pelin kanssa tai jos kukaan ei päivitä just nyt somea, niin ainahan voi viihdyttää itseään jollain Vauva-palstan draamalla! Ja ÄO-pointsit vaan karisee. Paras apu tähän on ollut se, että puhelimesta pistää Youtuben kautta pyörimään jotain taustaääntä, jolloin puhelinta ei voi räplätä ja samalla saa paremmin keskityttyä lukemiseen. Yleensä taustalla pyörii joku klassinen soittolista tai sitten asmr-video, jossa ei puhuta lainkaan.

Tämän vuoden tavoitteenahan oli tuttu 52 kirjaa, eli kirja per viikko, mutta siinä vaiheessa kun olin jäljessä noin kymmenen kirjaa, päätin pienentää tavoitteen 40 kirjaan. Ja olen onnistunut jäämään siitäkin jälkeen! Vuoteen on kuitenkin mahtunut hyviä kirjoja. Erityismaininnan ansaitsevat Reko ja Tina Lundánin sydäntäsärkevä Viikkoja, kuukausiaSusan Fletcherin Irlantilainen tyttöJessica Brockmolen Kirjeitä saarelta ja Malin Persson Gioliton Suurin kaikista.

Viimeisten viikkojen aikana olen kovasti yrittänyt ruokkia lukuinnostustani. Prosessi on ollut nelivaiheinen:

  1. Jaanan ikioma lukumaraton, joka tapahtui 11.-12.7. Maratonin aikana sain luettua loppuun yhteensä neljä kirjaa. Maratonin todellinen voittohetki oli se, kun sain Aki Ollikaisen Nälkävuoden luettua. Se on odottanut omassa hyllyssäni jo pitkän tovin lukemistaan ja nyt vihdoin puskin sen läpi. Enkä kyllä tykännyt, että eipä ihme jos on ollut vaikeuksia.
  2. Booktube-videot. Olen aiemmin törmännyt muutamaan suomalaiseen kirjavideoiden tekijään. Nyt päädyin englanninkielisten videoiden pariin, koska Gabaldonin Outlander ärsytti niin paljon, että siitä oli pakko löytää jotain avautumisvideoita ja niinhän sitten löysinkin. Ja samalla satuin löytämään ihan valtavan kirjatubettajien maailman. Ihan sydäntä särkee miten mahdottomalta ajatus tuollaisesta samanlaisesta yhteisöstä Suomessa tuntuu. Melkein haluaisi itse päästä kokeilemaan, mutta sitten muistan että tietokoneeni ei tee ikinä yhteistyötä videoiden editoinnin suhteen, olen laiska, eikä minulla taida olla erityisen paljon kerrottavaa tai sanottavaa mistään lukemastani.
  3. Löydettiin Ikeasta ihan pilkkahintaan uudet kirjahyllyt! Brusalin ruskeat kirjahyllyt sattuivat olemaan 19 EUROA KAPPALE, kun lähdettiin ex tempore kesäretkelle reilu viikko sitten. Ostettiin tietty heti kaksi hyllyä ja nyt olohuoneessa on aivan eri ilme ja kirjahyllyssä on jopa tyhjää tilaa, koska uudet hyllyt ovat leveämmät ja korkeammat kuin vanhat!
  4. Juuri alkunsa saanut Kahden naisen lukupiiri, jonka perustimme ihanan Lauran kanssa. Pääsin valitsemaan ensimmäisen kirjan ja noin 50 sivun perusteella veikkaisin valinneeni ihan hyvin!
Mutta hei, lupaan palata asiaan vielä tämän kuun puolella. Olisi uudet kirjahyllyt joita esitellä, yksi kirja josta kertoa, lukupiiri jonka etenemisestä raportoida ja ihan uusi harrastus jota esitellä!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Suomen kädentaidot 2016 - messukertomus

Siitä oli kulunut jo muutama vuosi, kun olin viimeksi päässyt Tampereelle käsityömessuille. Innostukseni skräppäykseen oli päässyt hiipumaan, eikä ollut mitään erityistä syytä, miksi sinne olisi aivan pakko päästä. Tänä vuonna tilanne oli aivan toinen ja silmät kiiluen lähdin metsästämään planner-tuotteita. Jos olisin tiennyt, että millainen päivä oli tiedossa, olisin saattanut jänistää ja klikkailla tuotteet vain nettikaupasta ostoskoriin.

Matkaan oli lähtenyt kolme naista: minä, äiti ja äidin käly. Oikeastaan vaikeudet alkoivat vasta siinä vaiheessa, kun piti lähteä kotiin. Mutta milläs ajelet kotiin, kun autosta on akku niin tyhjänä, ettei edes auton keskuslukitus toimi. Saatiin kuitenkin apua ja vaikka naisvoimin auto ei lähtenyt käyntiin, niin kolmen järjestyksenvalvojan avulla auto saatiin lopulta starttaamaan.

Kotimatkaa ajeltiin jo reilusti voiton puolella, kun havahduin siihen, että onpas tämä penkki kovin kylmä. Ja märkä. Enpä luota Tupperin vesipulloon muualla kuin kuntosalilla ja jumpassa enää sen jälkeen, kun puoli litraa vettä on valunut auton takapenkille ja reppuun.

Kuulostaa ehkä pieneltä, mutta illalla kotona kun kaikkia lihaksia kolotti auton työntämisen jälkeen ja olin muutenkin niin henkisesti kuin fyysisestikin aivan loppu, ajattelin etten lähde enää ikinä mihinkään. Piste.

Onni onnettomuudessa oli se, että kaikki takapenkiltä löytyneet messuostokset olivat muovipusseissa ja säilyivät vesivahingolta. Samaa ei voi sanoa Bullet Journalistani...


No mutta mitä kaikkea ostin ennen epäonnista kotimatkaa? Lähdin reissuun tavallista pienemmällä budjetilla, mutta siihenkin summaan sai tehtyä muutamia tarpeellisia ja vähän tarpeettomiakin löytöjä.


Kirjatoukka ei selviä edes käsityömessuilta ilman kirjaostoksia! Kun miesääni kailottaa, että kaikki kirjat kahdella eurolla, niin pakkohan sinne väenpaljouteen on tunkea. Äiti osti hyllyyni kirjan vegaaniherkuista ja itse ostin sadun lapsille ja aikuisille sekä piirtämisoppaan. Juuri tämän sarjan piirtämiskirjoista olen haaveillut ennenkin ja kerran lainasin yhden kirjastosta. Plannerin myötä olen yrittänyt harjoitella piirtämistä (tai pikemminkin "doodlausta") ja toivon tästä olevan hyötyä.


Heidin Korttipajasta löysin taskusivuja Happy Planneriin ja Carpe Diemin tekstitarroja. Moni muu tarrapakkaus jäi kaihertamaan mieltä. Taskusivut tulivat kyllä todelliseen tarpeeseen. Olen jo useamman viikon kironnut sitä, kun plannerin välistä tipahtelee jatkuvasti sitä sun tätä. Paperinauhasta ostin Jillibean Soupin pakkauksen askartelukuvioita.


Illalla kotona takerruin Joutomaan kojulta saamani kortin ajatukseen. Kyllä se siitä.

maanantai 17. lokakuuta 2016

FOUND HIM - mää skräppäsin!

Skräppäysinto on viime vuosina vähän laantunut ja kansioni on täyttynyt yhä hidastuvaa vauhtia. Uusi planner-harrastukseni on kuitenkin vienyt minua vanhojen skräppäystarvikkeitteni laatikoille ja lopulta inspiroiduin. Eilisilta kului telkkaria katsellessa ja skräpätessä ja olipa kyllä ihanaa työskennellä ison olkkarin pöydän ääressä, eikä esimerkiksi sängyssä, kuten usein ennen.

Aloitan aina kuvan valinnalla ja tällä kertaa työhön pääsi pusukuva vuoden takaa, joka on otettu tasan viikkoa ennen kuin sormeeni ilmestyi kihlasormus. Toiseksi kuvaksi päätyi jääkaappiruno reilun parin vuoden takaa, jolloin vielä vain haikailin rakkaudesta. Aika kauan sainkin haikailla, joten sivun teemaksi päätyi aika, kun löysin vielä vanhan seinäkelloni irronneet viisarit. Tiesin, että niitä kannatti säästää! Muistelin, että papereiden joukossa on jotain kelloteemaista ja sieltä löytyikin aivan ihana pohja työlleni!


Ensin leikkelin kuvia pienemmiksi, jotta ne sopivat paremmin sivulle. Jääkaappirunosta tuli neliö ja pusukuvasta leikkasin taustan kokonaan pois. Taustana oli musta sohva, joten miehestä meni puolet arvaillen, mutta ihan kivan takapuolen sille leikkasin :D Jotta kuvat erottuisivat kellotaustastaan vähän paremmin, leikkasin myös sinisestä paperista niille taustat.


Laatikon pohjalla on jo vuosia lojunut myös neljä pientä taskukelloa tarrakiinnityksellä. Valitsin tämän, koska se sopi kivasti sydänmagneetin väreihin. Kello kuuden yläpuolella oli ruma "memories" teksti, joka piti saada peitettyä ja siihen hyödynsin planneria varten ostetuista askartelukuvioista tämän glitterkukan ja perhosen yhdistelmän.


Pääsyliput ovat yksi ensimmäisiä askarteluhankintojani aloitettuani skräppäyksen kahdeksan vuotta sitten. Viisarit kiinnitin tarratyynyillä, jotka kohottivat niitä juuri sopivasti taustastaan. Otsikossa käytettävien tarrakirjaimien kanssa kävin pitkään taistelua, kun eräs toinen arkki olisi ollut tyyliltään täydellinen, mutta valitettavasti kirjaimet olivat ihan liian pieniä otsikkotekstiin. Mustat kirjaimet pienellä kirkkaalla reunuksellaan ja aavistuksella glitteriä olivat lopulta paras vaihtoehto tähän.

Inspiraatiokärpänen, ole kiltti ja pure minua useamminkin!