maanantai 21. marraskuuta 2016

Suomen kädentaidot 2016 - messukertomus

Siitä oli kulunut jo muutama vuosi, kun olin viimeksi päässyt Tampereelle käsityömessuille. Innostukseni skräppäykseen oli päässyt hiipumaan, eikä ollut mitään erityistä syytä, miksi sinne olisi aivan pakko päästä. Tänä vuonna tilanne oli aivan toinen ja silmät kiiluen lähdin metsästämään planner-tuotteita. Jos olisin tiennyt, että millainen päivä oli tiedossa, olisin saattanut jänistää ja klikkailla tuotteet vain nettikaupasta ostoskoriin.

Matkaan oli lähtenyt kolme naista: minä, äiti ja äidin käly. Oikeastaan vaikeudet alkoivat vasta siinä vaiheessa, kun piti lähteä kotiin. Mutta milläs ajelet kotiin, kun autosta on akku niin tyhjänä, ettei edes auton keskuslukitus toimi. Saatiin kuitenkin apua ja vaikka naisvoimin auto ei lähtenyt käyntiin, niin kolmen järjestyksenvalvojan avulla auto saatiin lopulta starttaamaan.

Kotimatkaa ajeltiin jo reilusti voiton puolella, kun havahduin siihen, että onpas tämä penkki kovin kylmä. Ja märkä. Enpä luota Tupperin vesipulloon muualla kuin kuntosalilla ja jumpassa enää sen jälkeen, kun puoli litraa vettä on valunut auton takapenkille ja reppuun.

Kuulostaa ehkä pieneltä, mutta illalla kotona kun kaikkia lihaksia kolotti auton työntämisen jälkeen ja olin muutenkin niin henkisesti kuin fyysisestikin aivan loppu, ajattelin etten lähde enää ikinä mihinkään. Piste.

Onni onnettomuudessa oli se, että kaikki takapenkiltä löytyneet messuostokset olivat muovipusseissa ja säilyivät vesivahingolta. Samaa ei voi sanoa Bullet Journalistani...


No mutta mitä kaikkea ostin ennen epäonnista kotimatkaa? Lähdin reissuun tavallista pienemmällä budjetilla, mutta siihenkin summaan sai tehtyä muutamia tarpeellisia ja vähän tarpeettomiakin löytöjä.


Kirjatoukka ei selviä edes käsityömessuilta ilman kirjaostoksia! Kun miesääni kailottaa, että kaikki kirjat kahdella eurolla, niin pakkohan sinne väenpaljouteen on tunkea. Äiti osti hyllyyni kirjan vegaaniherkuista ja itse ostin sadun lapsille ja aikuisille sekä piirtämisoppaan. Juuri tämän sarjan piirtämiskirjoista olen haaveillut ennenkin ja kerran lainasin yhden kirjastosta. Plannerin myötä olen yrittänyt harjoitella piirtämistä (tai pikemminkin "doodlausta") ja toivon tästä olevan hyötyä.


Heidin Korttipajasta löysin taskusivuja Happy Planneriin ja Carpe Diemin tekstitarroja. Moni muu tarrapakkaus jäi kaihertamaan mieltä. Taskusivut tulivat kyllä todelliseen tarpeeseen. Olen jo useamman viikon kironnut sitä, kun plannerin välistä tipahtelee jatkuvasti sitä sun tätä. Paperinauhasta ostin Jillibean Soupin pakkauksen askartelukuvioita.


Illalla kotona takerruin Joutomaan kojulta saamani kortin ajatukseen. Kyllä se siitä.