sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Oman kirjahyllyn asukit


Alkuvuosi lähti lukemisen kannalta aika hyvin käyntiin. Asetin Goodreadsiin tavoitteeksi 52 kirjaa ja kirja viikossa -tahti on toiminut tähän asti hyvin. Välillä olen jäänyt vähän jälkeen, mutta eron saa nopeasti kirittyä muutamalla runo- tai sarjakuvakirjalla. Erityisen ilahtunut olin Antti Holman Kauheimmista runoista ja Kati Närhen Agnes-kirjojen uudesta lisäyksestä. Olen myös yllättänyt itseni lukemalla tavallista useamman vähän paksumman kirjan. Alkuvuonna Jodi Picoultin amish-yhteisöön sijoittuva Koruton totuus oli koukuttava ja hetki sitten lukemani Kaikki se valo jota emme näe (Anthony Doerr) oli aivan uskomattoman hyvä. Ja tällä hetkellä yöpöydällä on kuvassakin näkyvä Dan Brownin Inferno.

Sain ihanalta Lauralta joululahjaksi Katja Ketun Yöperhosen ja sen lukeminen venyikin yllättävän pitkäksi operaatioksi. Kätilöhän oli aivan ihana ja vei minut mukanaan, mutta Yöperhoselle lämpesin vähän hitaammin. Alussa kieli tökki ihan hirvittävästi, kun tuntui siltä että jokaisesta lauseesta olisi pitänyt googlata jotain sanaa. Lopulta juoni vei mukanaan ja sehän olikin melkein yhtä hyvä kuin Kätilö!

Yöperhonen olikin sitten se kirja, joka motivoi lukemaan enemmän omasta kirjahyllystä löytyviä kirjoja. Marja Björkin Poika oli joku alennuskorin löytö, joka on odottanut jo jonkin aikaa vuoroaan. Tärkeä aihe kiinnosti, mutta kirja oli lopulta vähän pettymys. Kirjastossa kirja näyttää olevan ihan aikuisten puolella, mutta itselleni jäi vähän nuortenkirjamainen fiilis. Iso fontti ja harva ladonta on jotain mitä kuvittelisin näkeväni enemmän juuri nuortenkirjoissa. Ulkoasun lisäksi itse tarina tuntui olevan pitkälti sellaista huligaanisekoilua, joka on jäänyt mieleeni joistain teinivuosien harhalainoista. Ei kiinnosta lukea enää uudestaan, joten tämä kirja odottaa tavaravuoressa, jonka laahaan Konttiin kunhan vaan muistan ja jaksan. Ja sittenhän voi hyvillä mielin ostaa vähän lisää kirjahyllyn täytettä!

Ehkä tunnetuimman Sherlock Holmesin seikkailun, Baskervillen koiran, olen lukenut kerran ennenkin. Tämä Arthur Conan Doylen kirja piti lukea kuudennen luokan äidinkielessä ja sen jälkeen siitä piti kirjoittaa jonkinlainen arvio tai tiivistelmä, en enää muista. Silloin onnistuin lukemaan kokonaisen kirjan ja senkin jälkeen lapsenaivoni olivat yhä ihan varmoja siitä, että kyseessä on kirja nimeltä "Baskerivillen koira". Punakynällä tehty korjaus ainekirjoituksen otsikossa korjasi tämän harhaluulon aika tehokkaasti. Silloin kirja taisi olla aika pakkopullaa (samoin kun se yksi Komisario Palmu). Nyt kirja oli aivan mahtava ja lukisin Holmesin seikkailuja mielelläni enemmänkin! Tämä Keskiyön kirjastoon kuuluva painos on uusi suomennos, joten ehkä vuonna 2002 lukemani kirja tökki senkin takia, että kyseessä on ollut jokin antiikkinen käännös. Tämä oli niin mainio lukukokemus, että kirja saa ehdottomasti luvan jäädä meidän kirjahyllymme pysyväksi asukiksi.

Kiinnostukseni Dan Brownia kohtaan on vaihdellut kovin vuosien varrella. Inferno onkin poikaystäväni kirja, joka on hänellä itselläänkin vielä kesken. Ajattelin löytäväni tästä kevyttä kesälukemista toukokuun lämpimiin päiviin, mutta lämpimät päivät menivät jo ja olen edennyt vasta sata sivua. Uutta motivaatiota tuli tosin siitä, että pari päivää kirjan aloittamisen jälkeen julkaistiin Inferno-elokuvan traileri! En ole uskaltautunut vielä katsomaan sitä, sillä yleensä trailereihin tiivistetään puolet elokuvasta, enkä halua spoilaantua. Lukemista vauhdittaisi vielä myös se, jos kirja olisi suomeksi. Englanti ei yleensä aiheuta vaikeuksia, mutta arkkitehtuurikuvaukset jää vähän hämärän peittoon, kun sanat ovat niin vieraita.

Omasta hyllystä löytyy vielä roppakaupalla muutakin luettavaa. Seuraavaksi kiinnostaisi Diana Gabaldonin kirjat. Outlanderia löytyy jo Netflixistäkin, mutta en ole voinut vielä katsoa, sillä haluan lukea hyllyssä odottavat kirjat ensin!