sunnuntai 30. elokuuta 2015

Ja maailma on sun

Lauantaina oli harvinaislaatuinen tilaisuus saada auto päiväksi lainaan ja siitä olikin enemmän iloa kuin osasin odottaa. Haettiin Facebook-kirppikseltä ostamamme matto, hankkiuduttiin eräästä hyllystä eroon, käytiin markkinoilla ja päivän päätteeksi käytiin katsomassa auringonlaskua merenrannassa.

En ole ennen nähnyt, miten aurinko laskee mereen. Onhan se ihan eri asia, kuin kaupungin auringonlasku, kun se katoaa vain jonnekin puiden ja rakennusten taa. Sinne se upposi ja jätti jälkeensä kauniin värisen meren. Keskustan ilotulitteet jäivät näkemättä, mutta tämä luonnon väriloisto toisen kainalossa oli jotain paljon parempaa.

Pikkukivet olivat petollisia ja liukastuin ja tömähdin perseelleni. Lauantaista jäikin käteen kipeä kankku ja järjetön pussillinen metrilakua. Ja hyvä mieli, joka jatkuu pitkälle ensi viikkoon.

ei kukaan huomaa
et kaikki on selvää
jos vain osaa katsoa

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kesän lopun ajatuksia (moi mä tulin takaisin!)

On ensimmäinen sateinen päivä pitkään aikaan. Helteinen 26 astetta muuttui 17 asteeksi ja avonaisesta ikkunasta kuuluu sateen kohina ja ohiajavien autojen märkä hurahdus. Helteet oli tänä kesänä vähäisiä, enkä ottanut niistä kaikkea irti, mutta silti olen ihan rauhallinen hyvästellessäni kesän. Vaihdan shortsit mielelläni paksuihin sukkahousuihin ja hameeseen. Syksy tuntuu hyvältä. Syksy saa tulla. Syksy tekee pesää sydämeen.

Noin vuosi sitten jätin hyvästit, enkä uskonut palaavani. Mutta syksy tekee kummia asioita ihmiselle. Saa uskomaan uusiin alkuihin. Raikkaat syyssateet puhdistaa ajatuksia ja houkuttelee kaikenlaisiin hömpötyksiin.

Rannassa ammutaan viikonloppuna raketteja päättyvän mökkeilykauden merkiksi. Joukkoon mahtuu aina useampikin typerys, jotka ampuvat omia ilotulitteitaan ihmismassan seassa, joten ehkä tänä vuonna katselen räiskettä jostain vähän kauempaa. Kaksi vuotta sitten ilotulitteiden räiskyessä mulle sanottiin susta tulee vielä vanhapiika ja se oli kamalinta mitä olin ikinä kuullut. Tänä vuonna katselen raketteja yhdessä poikaystävän kanssa. Tai sitten jäädään meidän kotiin laiskottelemaan ja syömään pizzaa.

Reilun viikon päästä tulee neljännesvuosisata täyteen ja päiväkirjan sivu on täyttynyt jo leivontasuunnitelmista: mustikkapiirakkaa, vadelma-turkinpippuri juustokakkua, italialaisia jauhelihamuffinsseja ja pistaasi-suklaakeksejä. Itseään pääsee hemmottelemaan vielä silakkamarkkinoiden loimulohella. Olen aina tykännyt ajatella, että kyseiset markkinat järjestetään syntymäpäiväni kunniaksi.

Ostin uudet nilkkurit, sillä vanhat olivat tulleet tiensä päähän ja lensivät roskiin muuton yhteydessä. Olihan niillä ikää jo seitsemän vuotta. Uudet kengät suoristavat ryhtiä (enemmän henkisellä puolella) ja ehkä ne jalassa marssin vielä työhaastatteluun ja saan jonkun unelmieni työn. Niin mukavaa kuin kodinhengettären leikkiminen onkin, tiedän että se käy raskaammaksi jokainen kuluva kuukausi.

Kirjavuoteni on ollut ennätyksellisen hyvä, sillä luettuja kirjoja on kertynyt jo 40. Niistä suurin osa tuntuu olleen sarjakuvia ja novelleja, mutta mitäpä tuosta. Hienoin löytö on ollut Eeva Kilpi! Syksy toi mukanaan houkutuksen tarttua vanhaan ystävään ja kohta olenkin jo lukenut David Eddingsin Belgarionin tarun ensimmäisen osan. Yksi viime vuoden suosikkikirjoistani päätyy valkokankaalle (sekin syntymäpäiväni kunniaksi) ja Katja Ketun uusikin romaani houkuttelee kovasti. Siinä on niin kovin kaunis kansi ja olen kuullut hyvää erittäin luotettavalta taholta.

Vuoden ilahduttavin muoti-ilmiö on ollut aikuisten värityskirjat. Ostin ensimmäisen aikuisiän värityskirjan täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kun kirpputorilla tuli vastaan niin kaunis Disneyn värityskirja ihan käyttämättömänä. Vietin loput ammattikoulun teoriatunnit värittäen Tuhkimoa ja muita prinsessoja ja keskittymiseni parani huimasti. Väritys jatkui työssäni päiväkotiavustajana, mutta lopulta kyllästyin, kun kaikki värityskirjat olivat aina niin lapsekkaita. Käy kovin tylsäksi, kun väritettävänä on vain yksinkertaisia kuvia ja värivalinnoissa ei voi käyttää kunnolla mielikuvitusta. Nyt olen hamstrannut jo kaksi värityskirjaa ja käyn säännöllisesti kuolaamassa Suomalaisen kirjakaupan valikoimaa uusien värityskirjojen toivossa.


Olen aika onnellinen.

ja elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii
ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itseensä unelmiin